Performanssin vääntäminen avainkuvan pohjalta oli meille varsinainen pähkinä purtavaksi. Kellään meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta performanssin tekemisestä, ja tietomme kyseisestä taiteenlajista olivat yleisesti ottaen sangen heikolla pohjalla.
Vietimme monta hetkeä istuen hiljaa dilemman äärellä. Aina välillä joku rohkeni esittää arasti ja lähes häpeillen jonkin ehdotuksen, jolle lähes poikkeuksetta nyökkäiltiin hyväksyvästi, koska jokainen vähänkin eteenpäin vievä ajatus oli epätoivoisen tervetullut. Lopulta saimme kokoon jonkinlaisen idean, jota ei tosin oikein voi muistella nolostumatta.
Tämän surkuhupaisan suunnitelman toteutumiselta meidät pelasti kuitenkin yllättävä käänne. Jenni kertoi löytäneensä netistä sivuston - niinkin yllättävän kuin performanssit.com - jossa esiteltiin erilaisia performanssin lajeja. Sivuilla oli kuulemma mainittu sellainen performanssityyli, joka perustui pelkästään ääneen. Se ratkaisi ongelmamme kertaheitolla! Hylkäsimme saman tien suunnitelman esityksestä, johon olisi sisältynyt talutushihnoissa konttaamista, kasvot peittäviä naamioita ja värivaloja. Päätimme tehdä ääniperformanssin.
Tämän uuden idean myötä homma lähti rullaamaan varsin kivuttomasti ja sujuvasti. Päätimme yrittää luoda äänimaailman, joka vastaisi visuaalista kokemustamme avainkuvasta. Haalimme aiheeseen sopivia äänitteitä, ääniä ja kappaleita, ja valitsimme niiden joukosta sopivat. Päätimme, että toteuttaisimme performanssin pimeässä huoneessa siten, että yleisö istuisi ryhmässä keskellä lattiaa, silmät sidottuna pimeyden varmistamiseksi. Yhdistimme performanssiin myös tuntoaistiosuuden: ääniraitojen soidessa osa meistä vastasi yleisön koskettelusta erilaisilla esineillä, minkä lisäksi kaksi leyhytti heidän yllään lakanaa luodakseen tunteen tuulesta tai viimasta.
Lopullinen performanssi sujui suunnitelmien mukaan. Lopputulos ei ehkä ollut mikään varsinainen taiteellisen ylpeyden aihe, mutta olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Koko homman suunnittelu oli ollut niin tukala prosessi, että jo se, että ylipäänsä saimme jotain siedettävää aikaan, oli suoraan sanottuna huojentavaa. Kokemus oli toki mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta ehkä vielä kiinnostavampaa oli muiden ryhmien performanssien seuraaminen. Oli mitä oli, arvelen, että en ihan vähään aikaan ryhdy performanssihommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti