Kulttuuritalo Korundin nettisivuilla sanotaan Kelluva maailma - Floating World-näyttelystä seuraavaa: "Näyttelyn viisi salia kertovat ajasta ja taiteilijoiden välittämästä tunnelmasta, jotka liittyvät ajan käsitteisiin." Kelluva maailma-näyttely esittelee suomalaista nykytaidetta Jenny ja Antti Wihurin kokoelmista. Näyttelysalit on nimetty teeman mukaisesti: Syksy, Yö, Jatkuvuus, Ikuisuus ja Kesä.
Vaikka näyttelyllä on näennäisesti yhteinen teema, on teosvalikoima todella kirjava. Saan vaikutelman, että suuri määrä sekalaisia teoksia on haluttu saada esille samaan näyttelyyn ja näyttelyn nimi ja teemat on jouduttu keksimään hieman väkisin. Teosten runsaus ja keskinäinen erilaisuus on aluksi kiehtovaa, mutta melko pian katselukokemus alkaa muuttua uuvuttavaksi. Teoksia on yksinkertaisesti liikaa, minkä takia niiden sijoittelu on paikoin ahdasta, ja monet teokset kärsivät oman tilan puutteesta.
Janne Räisäsen teos Napelionu Automatika hallitsee Jatkuvuus-tilaa voimakkaasti. Vastakkaiselle seinälle on sijoitettu kaksi muuta suurikokoista teosta, Kyllikki Haaviston hennon pastellinsävyiset "Elämä on pitkä" ja "Pakkomielle pienten surujen ihanuudesta", jotka juuri ja juuri luovat yhteisellä voimakkuudellaan vastapainon Räisäsen teokselle. Lisäksi tilassa on valokuvateoksia, puu- ja keramiikkaveistoksia, yksi metalliesineinstallaatio ja eri tekniikoin toteutettuja eri värisiä ja kokoisia kuvia.
Kyllikki Haaviston teosten kanssa samalla seinällä sijaitsevat muut teokset ovat niin ikään pastellisävyisiä. Vastakkaista seinää kohti edetessä teosten värimaailma siirtyy maan- ja metallin sävyihin, jotka kulminoituvat Janne Räisäsen voimakkaita väri- ja valöörikontrasteja vilisevään sävytulitukseen. Teosten sekalaisuuteen nähden näyttelyhuoneen kokonaisuus on saatu toimimaan kohtalaisesti.
Pieni karsinta teosten valikoinnissa olisi tehnyt Kelluva maailma-näyttelylle hyvää. Esimerkiksi Soutaja-akvatinta ja vaikkapa jo edellä mainittu Janne Räisäsen Napelionu Automatika eivät oikein edusta samaa aikaa, ja teokset ovat tyylillisestikin niin kaukana toisistaan, että niiden sijoittaminen samaan näyttelyyn tuntuu hieman väkinäiseltä. Myöskään näyttelyhuoneiden teemoittelu ei Kelluva maailma-näyttelyssä tuo useimmille teoksille tai niiden asettelulle juurikaan lisäarvoa, vaan paikoin jopa hämmentävät katsojan tulkintaa tai ohjaavat sitä liikaa tiettyyn suuntaan, joka ei välttämättä ole tarkasteltavalle teokselle eduksi.
Kelluva maailma on ikään kuin sekatavarakauppa: valikoima on laaja, ja jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Näyttelyä kannaattakin lähteä katsomaan hieman samankaltaisella asenteella kuin mitä tahansa kiinnostavaa basaaria tai markkinoita - sikinsokin olevan runsauden keskeltä voi löytyä yllättäviä helmiä ja ilahduttavia katselukokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti