Matkakertomus

Tutkimusmatkalla kuvassa

Kun näin avainkuvan ensimmäisen kerran, ajattelin, että se näyttää synkältä, mutta samalla kiinnostavalta ja hauskalta. Minua on lapsuudesta saakka kiehtoneet kaikenlaiset mysteerit ja kauhutarinat, joten koen uhkaavat, oudot ja pelottavat kuvat usein enemmän kiinnostavina kuin ahdistavina. Rakastan kauhuelokuvia ja -kirjallisuutta sekä kuuntelen paljon musiikkia, jossa esimerkiksi lyriikoiden teemoina on usein ihmismielen ja elämän pimeät puolet. Avainkuvan keskellä oleva hahmo, jota ajattelen jollain tavalla teoksen päähahmona, toi välittömästi mieleeni zombien, elävän kuolleen, tai jostain kammottavasta, ulkonäköä runtelevasta sairaudesta kärsivän ihmisen. Hahmon ympärillä luikertelevat eriskummalliset hahmot lisäsivät kokemaani kauhuelokuvamaista tunnelmaa.

Kiinnostuin politiikasta ja maailman tapahtumista jo melko nuorena, ja olen myös itse osallistunut poliittiseen toimintaan. Nämä seikat epäilemättä vaikuttivat siihen, miten avainkuvan tulkintani eteni. Hyvin nopeasti näin päähahmon päähineen sotilaan kypäränä, ja sota tuli mieleeni myös teoksessa olevista sanoista ja lauseista. Kuva näyttäytyi minulle kuvauksena maailman kaaoksesta, sodista ja korruptiosta.

Tutustuttuamme taiteilijan biografiaan sain varmistuksen arvelulleni siitä, että teoksessa piilee mukana huumoria. Taidemuseolla vierailu ja teoksen näkeminen luonnossa puolestaan hämmensi aiempia teoksesta tekemiäni tulkintoja. Nähdessäni teoksen luonnollisessa koossaan huomasin siinä yksityiskohtia, joita ei erottanut paperilla olevasta pienestä kuvasta, ja näiden uusien detaljien joukossa oli yllätyksekseni selviä viittauksia lapsuuteen.

Olen edelleen varsin epätietoinen sen suhteen, mitä merkityksiä taiteilija käsittelee teoksessaan. Teos on minulle niin vaikeaselkoinen, että se ei yksinkertaisesti oikein avaudu. Parhaat veikkaukseni ovat, että teos käsittelee joko ihmiskunnan pimeitä puolia, kuten sotaa ja väkivaltaa, tai pienen tai nuoren pojan kehitystä ja mielenmaisemaa. Tai mahdollisesti niiden suhdetta. Joka tapauksessa minulla on tunne, että taiteilija on purkanut teoksensa kautta omia pohdintojaan tai tuntemuksiaan liittyen jonkinlaisiin raskaisiin tai vaikeisiin aiheisiin, koska verrattuna taiteilijan teoksiin yleensä, avainkuvan maalaus on nähdäkseni poikkeuksellisen synkkä.

En kuitenkaan näe sitä ongelmana, että en oikein ymmärrä mitä taiteilija teoksellaan tarkoittaa. Arvelen, että sen ei ole tarkoituskaan tarjota mitään selkeitä vastauksia mihinkään, vaan että taitelija on nimenomaan jättänyt tehtävän teoksen tulkinnasta katsojalle ja antanut tälle vapaat kädet tulkinnan suhteen. Sen sijaan teoksen merkitysten analysoinnin olen kokenut välillä hieman ongelmallisena, koska siinä ei ole mitään selvästi todettavia merkityksiä, vaan kaikki on katsojan tulkinnan varassa. Jos minulla olisi edes jonkinlaisia vihjeitä teoksen taustasta, olisi analysointi varmasti sujuvampaa.

Oma kuvallinen vastaukseni avainteokseen ilmentää kokemustani siitä ja sen tulkinnasta. Kaikista teoksen herättämistä mielikuvista päällimmäiseksi on jäänyt lopulta kysyvä hämmentyneisyys, jota kuvasin maalaamalla hämmästyneen ja ihmettelevän näköisen lapsen.

Kokemuksellinen taideoppiminen

Kuvamatka-kurssilla olemme soveltaneet kokemuksellisen taideoppimisen menetelmiä. Kokemuksellinen taideoppinen perustuu taideteokseen tutustumiseen kokonaisvaltaisesti erilaisia kuva-analyysimenetelmiä hyödyntäen ja yhtymäkohtia omaan elämismaailmaan hakien. Uudet kokemukset ja tiedot asetetaan vastakkain vanhojen käsitysten ja uskomusten kanssa, (Räsänen, 2007) ja tehdyt havainnot ja kokemukset liitetään laajempaan kontekstiin, kuten esimerkiksi oppijan omaan elämään. (Räsänen, 2000) Kokemuksellisessa taideoppimisessa opetus, oppiminen ja arviointi peilautuvat oppijan aikaisempiin oppimiskokemuksiin. (Räsänen, 2000)

Tutustuin Kuvamatkalla moniin hyödyllisiin kuvan tutkimismenetelmiin. Kuvamatka-kurssin kaltaista ekstensiivistä tutkimusmatkaa taideteokseen ei sellaisenaan ehkä ole mahdollista toteuttaa peruskoulun tai lukion kuvataidetuntien puitteissa ainakaan samassa mittakaavassa, mutta poimin kurssilta useita hyviä välineitä kuvien analysoinnin opettamista varten. Koin itse teoksen tutkimisen ja sen elementtien ja mahdollisten merkitysten erittelyn kollaasitekniikan avulla todella tehokkaaksi menetelmäksi, ja uskon käyttäväni samaa tekniikkaa tulevaisuudessa itse omassa opetustyössäni. Myös avainkuvan pohjalta toteutettava performanssi pakotti tutkimaan teosta syvällisesti ja uusista näkökulmista. Kaiken kaikkiaan kurssilla tehdyt erilaiset toiminnalliset tehtävät, jotka edellyttivät kuvan tutkimista ja analysointia, olivat mielestäni erittäin toimivia ja tehokkaita tapoja pureutua taideteokseen.

Lähteet:

Räsänen, Marjo 2007. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. (Käsikirjoituksesta teokseen Kuvakulttuurit ja integroiva taideoppiminen.)

Räsänen, Marjo 2000. Sillanrakentajat. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 28