Kollaasi

Tartuin tutkimamme teoksen pohjalta rakentamassani kollaasissa teemoihin, jotka siinä päällimmäisenä näen: kaaos, sota, mielipuolisuus sekä vallan erilaiset muodot ja välineet - rahan valta, maskuliinen valta, väkivalta.

Toteutin kollaasin kuvankäsittelyohjelmalla. Aloitin prosessin etsimällä internetistä kuvia hakukoneen kautta hakusanoilla napoleon, zonmbie, war, missiles, money, behead ja macho. Näin - ja näen yhä - avainkuvassa keskellä olevan hahmon jonkinlaisena irvokkaana Napoleonina, joka pitelee kädessään ihmisen päätä. Halusin tehdä mielikuvani konkreettiseksi kuvaksi, joten rakensin sen pala palalta: Napoleonia esittävä maalaus sai zombieksi naamioidun ihmisen kasvot ja kouraansa roikkumaan kaulasta katkaistun ihmisen pään. Lopuksi säädin hahmon mittasuhteita ja kokonaisuuden värejä, ja mielikuvani oli kutakuinkin materialisoitunut valmiiksi.

Aluksi hirviö-Napoleonini oli kuvan keskipiste ja lähtökohta, iso hahmo keskellä muuten tyhjää, valkoista pohjaa. Jouduin kuitenkin pian toteamaan itselleni, että olin jumissa luomassani hahmossa. Teoksesta aistimani teemat eivät yksinkertaisesti lähteneet avautumaan sen kautta. Koitin sommitella löytämiäni kuvia Napoleon-hahmon ympärille, mutta mikään ei oikein näyttänyt istuvan paikalleen, ja kaikki jäi auttamattomasti keskushirviön varjoon. Tajusin myös, että luomani hahmo ei itse asiassa edes kertonut yhtään mitään, se vain virnisteli omahyväisenä ja itsetarkoituksellisena kuvan keskipisteenä.

Niinpä lähdin tekemään kollaasia kokonaan uudesta lähtökohdasta. Muutin kuvan mittasuhteita ja hylkäsin koko Napoleon-hirviön, jolloin kollasi alkoi välittömästi edistyä. Aloitin soimmittelemalla kuvaan sota-aiheisia kuvia, jonka jälkeen lisäsin kuvastoa raha- ja maskuliinisuusteemoista sekä yksityiskohtia alkuperäisestä teoksesta. Pikku-Napoleon sai myös roolin kuvan alalaidasta. Hain kollaasiin samankaltaista kaoottisuutta ja uhkaavuutta kuin tutkimassamme avainkuvassa, ja liioittelin voimakkaasti alkuperäisen teoksen herättämiä mielikuvia.

Kollaasin rakentamista miettiessäni jouduin analysoimaan avainteosta uudella tavalla. Minun täytyi jäsennellä ja tavallaan konkretisoida sen herättämät epämääräiset mielikuvat ja tunteet, jotta pystyin hahmottamaan siinä näkemäni tärkeimmät teemat ja luomaan niiden pohjalta uuden teoksen. Koin kollaasin tekemisen hyvin tehokkaana tapana tutkia taideteosta. Aluksi tehtävä tuntui yllättävän vaikealta juuri siksi, että avainkuvan minussa herättämät ajatukset olivat niin jäsentelemättömiä ja tunnepohjaisia. Lisäksi kollaasin tekeminen on minulle työskentelytapana kohtalaisen vieras, joten tottumattomuus kyseiseen tekniikkaan toi työskentelyyn omat haasteensa. Kollaasityöskentely pisti minut joka tapauksessa pureutumaan taideteokseen niin perusteellisesti, että tulen varmaan itse käyttämään vastaavaa tekniikkaa tulevaisuudessa omassa opetustyössäni.

Taiteen tiedonalat

Ryhmätovereideni tulkinnat tutkimastamme taideteoksesta sijoittuvat pääasiassa taidekriittisen tieteenalan piiriin. He kuvailevat mitä näkevät teoksessa ja kertovat millaisia mielikuvia ja assosiaatioita se heissä herättää. Kuvaa lähestytään kuin arvoitusta, kaikkia askarruttaa enemmän tai vähemmän samat kysymykset: Mitä kuvaan ripotellut sanat merkitsevät? Mitä kuvassa tapahtuu? Mitä taiteilija haluaa sanoa kuvalla?

Yhteistä ryhmämme kokemuksille kuvasta on kaikkien aistima kaoottisuus. Saaran luonnehdinta kuvasta on tavallaan kaikkein proosallisin: hän tarkastelee kuvaa ikään kuin viattoman lapsen silmin uteliaasti ja avoimesti ilman taustaoletuksia. Hän kuvailee näkemäänsä ja kuvan herättämiä ajatuksiaan rationaalisesti menemättä sen syvällisempiin tulkintoihin kuvan merkityksistä. Saara kiinnittää huomiota kuvan sotkuisuuteen, joka tuo hänelle hieman ärsyttäviä muistoja poikien suttuisista piirroksista koulun kuvataidetunneilla. Hän kertoo teoksen värien muistuttavan häntä tiiliseinistä ja graffiteista.

Ridan ja Jennin tekstejä sävyttävät hieman enemmän teoksen herättämät mielikuvat tunnetiloista, kuten ahdistuksesta, paniikista ja uhkaavuudesta. Saan vaikutelman, että molemmat lähestyvät kuvaa hyvin henkilökohtaisella ja subjektiivisella tasolla, antaen sen resonoida vapaasti heidän oman mielikuvituksensa ja tunnemaailmansa kanssa. Jenni näkee kuvassa pellen ja kertoo, että pellehahmot ovat aina olleet hänestä pelottavia. Hän näkee myös vilauksen uhkaavasta, fiktiivisestä elokuvahahmosta Darth Vaderista, ja kuvan vaalea alue tuo hänelle mieleen lian ja kaatopaikan jätevuoret. Rida kertoo teoksen vaikuttavan hänestä jonkinlaiselta yhteiskunnalliselta tai poliittiselta kannanotolta. Hänelle kuva tuo assosiaation ydintuhosta, ja häntä askarruttaa piinaavasti mitä sana "SADDAM" kuvassa merkitsee.
 

Avainkuvasta tekemiäni pikapiirroksia.  Mikä teoksen

keskellä olevan hahmon pitelemä oranssi asia on? Onko

se pää? Entä mikä vaaleanpunainen möykky kököttää

yläosan vaalean alueen alalaidassa?

Kuvan kohtaaminen

Ensivilkaisu kuvaan sai minut uteliaaksi: sotkuisia värejä, monimutkaisia, levottomia muotoja, vilistäviä viivoja ja detaljeja. Muotojen ja valöörien jyrkät kontrastit luovat uhkaavan tunnelman. Kuvaa tarkastellessani minulle tulee mieleen epämääräisiä muistikuvia joskus näkemistäni skitsofreenikoiden tai jonkinlaisista aivovovaurioista tai muista neurologisista häiriöistä kärsivien henkilöiden tekemistä kuvista.

Teos, jota katselen, on ikään kuin kuva-arvoitus. Siihen on siroteltu sinne tänne ilman näkyvää logiikkaa erilaisia sanoja ja kirjaimia. Kuvan keskiössä on erotettavissa ihmishahmo, joka minusta näyttää jotenkin runnellulta. Päässään hahmolla on jotain, joka näyttäytyy minulle sotilaskypäränä. Assosiaatio johtunee osittain siitä, että kuvan yläosassa lukee "SADDAM" ylösalaisin kirjoitettuna.

Hahmo näyttää pitelevän kädessään jotain, josta minulle tuli ensimmäisenä mieleen pää. Toisaalta objekti voisi olla myös erimerkiksi kranaatti. Ihmishahmo, tai se, jonka tulkitsen ihmiseksi, on osa taustalla ryömiviä ja viliseviä kuvioita. Kuvioita tarkastellessani olen erottavinani kömpelöitä kasvoja, raajoja, epämääräisiä olioita. Kuva jakautuu keskiosan tienoilta jyrkästi kahtia: yläosa koostuu kahdesta harmahtavan beigestä pinnasta, joiden välissä on puoliympyrän muotoinen valkoinen alue, jossa on harmaita, lyijykynällä tehdyn näköisiä tuherruksia. Alaosan vallitseva taustaväri on musta, jonka päälle räikenväriset hahmot ja kuviot sijoittuvat.

Kaiken kaikkiaan koen kuvan henkivän väkivaltaisuutta ja mielipuolisuutta, mutta siitä huolimatta se jotenkin kiehtoo minua.