Alusta asti tulkitsimme avainkuvan kertovan synkistä, pelottavista ja vaarallisista asioista. Näimme siinä sotaa, hulluutta, painajaisia. Siivottomuutta, kaaosta, meteliä. Sairautta ja väkivaltaa. Pikku hiljaa aloimme nähdä siinä myös jonkinlaista vinoutunutta leikillisyyttä. Itse epäilin jo alussa teosta ikään kuin pilke silmäkulmassa tehdyksi.
Avainkuvamme on siitä mielenkiintoinen, että alun keskenään samankaltaisten ensivaikutelmien jälkeen se on herättänyt ryhmämme jäsenissä hyvin erilaisia mielikuvia. Saara näki kuvaa hallitsevan hahmon paavina, Jennille siitä tuli mieleen Darth Vader ja painajaismainen klovni, Rida puolestaan kiinnitti huomionsa sikiömäiseen hahmoon. Olemme pohtineet myös viitteitä kouluun ja eräänlaiseen poikien maailmaan.
Lopullisissa tulkinnoissa päädyimme kukin omille tahoillemme. Saaran teos sai pohtimaan yhteiskunnan koneistomaisuutta - kuinka ihmiset raatavat koneiston osina, mutta eivät välttämättä pääse itse lainkaan osallisiksi työnsä hedelmistä. Jenni ja Rida nostavat päällimmäiseksi merkitykseksi hyväksynnän ja hyväksymättömyyden ristiriidan, kysymyksen siitä, miksi toiset ikään kuin kelpaavat, mutta toiset eivät. Itse olen lopullisesta tulkinnastani melko epävarma. Voimakkaimpana merkityksenä pidän ehkä yhteiskunnissa rehottavaa korruptiota, rahan valtaa, sotaa ja väkivaltaa.
Tutustuminen taiteilijan taustaan valotti meille uusia näkökulmia avainkuvan tulkintaan. Kävi ilmi, että Janne Räisenen tosiaan työstää teoksiaan leikkisällä ja humoristisellakin otteella. Tämä tieto hieman kevensi suhtautumistamme teokseen, mutta päällimmäiset tunnelmat siitä ovat kaikilla ryhmämme jäsenillä olleet loppuun saakka enemmän tai vähemmän synkät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti